Meri Hallenberg

Järkäle project  /  Work
Green project  /  CV
Lähiö project




Järkäle


”Hei Meri, tänään ajattelin lapsuuteni vuorta, roskasta rakennettua Jätemäkeä Malminkartanossa. Siellä oli seudun paras pulkkamäki ja pitkät portaat mäen laelle, joita kuntoilijat kipittivät ylös alas. Teininä kiipesin usein sen laelle ja katselin kauas metsikköihin. Sieltä ehkä näkyi merelle asti. Jätemäki tuli minulle mieleen siitä, kun olet puhunut maan siirtämisestä ja vuorista, joita Kaliforniassa siirretään asutuksen tieltä. Toisissa paikoissa siirretään vuoria asutuksen tieltä ja toisissa niitä rakennetaan roskasta virkistysalueiksi.” – Liisa


”Moi Liisa, meidän kodin lähellä ei ollut mitään suuria pulkkamäkiä, mutta koulun pihalla oli legendaarinen jäämäki - siihenastisen elämäni jyrkin rinne. Jäähän jäi jäätynyttä verta kun lapset löivät neniään ja huuliaan siihen. Mutta kun puhuit näistä kukkuloista joita lähiöiden laidoille syntyy täyttömaasta, alan muistaa niitä nyt useampiakin, onkohan niitä vieläkin olemassa? Joutomaitahan ne ovat?” – Meri

”Moi Meri, vuorethan ovat olleet tärkeitä sodissa, vuoren laelta näkee onko vihollinen tulossa. Hmm. kiinnostaisi myös Hannibalin sotanorsu ylittämässä Alppeja. Luonnontieteellisessä museossa oli rekonstruoituja mammutteja, voisin käydä piirtämässä niitä ja käyttää piirroksia lähtökohtana. Haluaisin maalata sellaisen melankolisen norsun, jolla on koruja kaulassaan.”– Liisa

”Moi Liisa, melankolinen sotanorsu kuulosta todellakin maalauksen arvoiselta tyypiltä. Kun asuit Italiassa, näitkö koskaan vuorien seinämiin louhittuja marmorilouhoksia? Olen katsonut kuvia Cararran louhoksista ja piirtänyt niistä kuvia. Valokuvissa marmoria louhivat koneet näyttävät hyvin pieniltä ja vaatimattomilta, sellaisilta miltä sokerimuurahaiset näyttävät vaalealla kuumalla pihakiveyksellä. Minusta vuoren sisälle tunkeutuminen tuntuu jotenkin väkivaltaiselta. Kun katselen kuvia Carraran vuorista, minulle tulee louhoksista mieleen avohaava, iho on auki ja sisuskalut näkyvät. Japanissa maanvyöryjen jäljet vuorien rinteillä näyttävät samalta, maa-aines valuu rinnettä pitkin vähän kuin veri. ” – Meri 

”Moi Meri, en muista nähneeni marmorilouhoksia, olisipa jännittävää nähdä ne! Kerran Punavuoressa satuin kävelemään ohi, kun koristemaalari kunnosti vaaleanpunaista marmorijulkisivua, hän kertoi, että siinä oli nyt kuudestoista kerros kuivumassa ja kohta julkisivu olisi valmis. ” – Liisa